Iensairaudet voivat usein tulla yllätyksenä, sillä suurin osa niistä on kroonisia tulehduksellisia prosesseja, jotka etenevät piilevästi aiheuttamatta (__) kipua. Harvemmin esiintyvissä akuuteissa tapauksissa aiheutuu myös kipua.

Tyypillisin iensairaus on ientulehdus eli gingiviitti, joka etenee hampaan kiinnityskudoksien (leukaluu, sidekudossäikeet, juurisementti sekä ien) laajaksi tulehdukseksi ja vaurioksi eli parodontiitiksi. Parodontiitissa eli gingiviitin vaikeimmassa muodossa esiintyy kliinisesti huomattava hampaan kiinnityskudosten heikentyminen, joka ilmenee suussa hampaan lisääntyneenä heilumisena.

Gingiviitti ja parodontiitti syntyvät, kun tasapaino ienten ja hampaan kiinnityskudoksia suojelevien mekanismien ja niitä vahingoittavien tekijöiden välillä horjuu. Yleiset fysiologiset suojamekanismit ovat: syljen eritys, ientaskuneste, epiteliaalinen este, siirtyvät immuunisolut, kudosten uudistuminen ja -paraneminen. Bakteerit ja niiden aineenvaihdunnan tuotteet edistävät parodontiitin kehittymistä. Iensairauksien ehkäisyssä on tärkeää plakin ja hammaskiven ehkäisy, sillä jälkimmäiset ovat ihanteellisia kasvualustoja bakteereille ja niiden elintoimintojen aikana syntyville toksiineille.

Esiintyy myös poikkeustapauksia, joissa gingiviitti ja sitä seuraava parodontiitti eivät johdu liiallisesta bakteerien määrästä, vaan heikentyneistä tai yliaktiivisista suojamekanismeista (esimerkiksi raskauden aikana, murrosiässä, HIV:tä tai AIDSia sairastavilla potilailla, systeemisen lääkehoidon aikana, diabeteksen ja kroonisten kiinnityskudossairauksien yhteydessä tai C-vitamiinin puutostiloissa sekä leukemiapotilailla). Jatkohoidon onnistumisen kannalta on erittäin tärkeää selvittää iensairauksien aiheuttaja.

Iensairautta voi epäillä, mikäli hampaita kevyesti harjatessa tai ikeniä koskettaessa esiintyy verenvuotoa ikenistä. Nämä viittaavat aktiiviseen tulehdusprosessiin ikenissä. Myös värimuutokset ikenissä ovat merkki tulehduksesta. Terve ien on vaaleanpunainen, tulehduksen johdosta ikenen väri muuttuu sinertäväksi tai kirkkaanpunaiseksi. Tulehduksen johdosta voi muutoksia ikenissä tapahtua myös ulkoisesti, kuten ääriviivojen muuttuminen tai hammaspinnan laajempi paljastuminen.